Onnen hetket

Kaiken tämän kiireen keskellä, kun tuntuu että ei ehdi kuulumisia päivittää, saati tulla käymään, on pieniä onnen hetkiä. Voikun osaisin välittää teille sen tunnelman, palan sitä hetkeä. Tai kun sen saisi säilöttyä huonoa päivää varten.

Kun saan lehmät lypsettyä ja koneet pesuun, keitän kahvit taukohuoneessa (navetan pihassa olevan ulkosaunan pukuhuone tekee nykyään taukohuoneen virkaa), laitan radion päälle, kesäaamun kotimaiset soi Novalla, aurinko paistaa, istun kahvimuki kädessä ulko-oven kynnykselle, kaksi upeaa koiraa makoilee nurmikolla, Pennikin näyttää ihan siltä että sitä naurattaa. Tälläisinä hetkinä sitä tuntee että on löytänyt oman paikkansa, kun kaikki on hetken kohdallaan ja elämä täydellistä.

Sanovat että sateen jälkeen aina paistaa aurinko.

Flickan huivi

Mervi karstasi Flickanin esipestyt (=vedellä huuhdellut) villat meillä karstamyllyllä. Kirsin ja Matin häissä oli nähtävillä sitten loppuun työstetty tuote. Perinteisellä rukilla kehrätty ja itse neulottu. Flickan on kauniin harmaan kirjava ja Mervi on valikoinut värit aika hienosti vaihtelevaksi.
Häät kun olivat siis viimekuussa, oli villahuivi oiva valinta asusteeksi. (Hyvin siellä lopulta tarkeni, juhlapaikkaa oli lämmitetty koko viikko ahkerasti.)

Mervi on muutenkin innostunut villan jatkojalostuksesta. Sain joululahjaksi Iita-Totsi langasta tehdyt tumput. :)

Isäntä, emäntä ja ensimmäisten viikkojen kirous..

Nyt sitä sitten ollaan virallisesti isäntä ja emäntä. Paperit tehtiin keskiviikkona. Muistatteko kun me mentiin kesällä naimisiin ja jäimme kaksin tilalle kun appivanhemmat lähtivät lomalle. Sillä viikolla oli järkuttävän kuuma ja kaikki mikä voi hajota, joka ei ole hajonnut 15 vuoteen hajosi. Siis jauhokierukka, maitotankki jne.. Taas eletään sitä ensimmäistä viikkoa, ja nyt kaikki jäätyy. -30 mittarissa joka aamu eikä loppua näy. Juomakuppeja, ruokintakioskeja, jauhomyllyä, traktoreita, lypsimiä, vesiletkuja.. kaikkea saa herätellä ja sulatella. Vaikka kuinka yrittää tukkia kaikki raot joista kylmä hiipii sisälle.

Jos normaalisti pyrkii kehittämään asioita ja parantamaan, nyt pitää rimaa vähän laskea ja pyrkiä selviämään hengissä ja joinkin täysjärkisenä..

Onhan se toki kaunista pakkasella, jos vaan vois katsella sitä pakkasta ikkunan takaa lämmitellen leivinuunin lämmössä... ;)

Rosita on poissa.

Rosita-aasi sai olla meillä vain vähän aikaa. Rosita lopetettiin syystalvella. Se oli yöllä saanut ähkyn tai jonkin vastaavan erittäin äkkinäisen taudin/myrkytystilan. Tarkkaa diagnoosia ei tiedä koska en lähettänyt sitä avattavaksi. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin lopetus.

Viltsu on nyt virallisesti ja pysyvästi meidän poni. Teimme siitä Ellun kanssa paperit tammikuun alussa kun Ellu kävi meillä.

Maton pesemisen onnellisuus

Miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi maton pesemisestä. Aamumme alkoi sillä, että Totsi istui keittiössä synkkänä tuijottaen oksennusta. Jota oli tietysti molemmilla keittiön matoilla. Mutta ei paljaalla lattialla. Toinen, se pienempi räsymatto, jossa oli vain yhdessä kohtaa ja vain vähän oli jo muutenkin menossa pesuun kun on ollut jo hyvän aikaa lattiassa ja myös sen näköinen. Mutta se isompi joka on ruokapöydän alla, tiedättehän se joka imee koirankarvat sissäänsä niin ettei niitä meinaa saada imurilla pois muuta kuin armottomalla hinkkaamisella, siinä oli tietysti kahdessa kohtaa koiran oksennusta. Pyyhimme isommat pois paperilla ja totesimme että katsotaan sitä sitten päivällä. Ja voi miten onnellista, sauna oli eilen lämmin joten se on vieläkin tavallista lämpimämpi. Harjan ja veden avustuksella pesin pelkän likaisen kohdan maton reunasta ja laitoin lauteille kuivumaan. Nyt kun se tuli noin luvattoman helposti puhtaaksi ja kuivuukin mukavasti, kaadan siihen varmaan jotain mustikoita tai muuta vastaavaa joka ei sitten lähde helposti, kun saan sen takaisin lattiaan..

Mutta nyt olen onnellinen siitä että matto tuli helposti ja vaivattomasti puhtaaksi.

Sitten ne kauan odotetut kuvat..
Ponit uimassa tyttöjen kanssa:

Ja Rosita-aasi, kuva otettu Rositan edellisessä kodissa kun kävin sitä siellä katsomassa ennen Rositan meillemuuttoa.

Moto ponilassa

Te ette usko tätä, meillä on netti/ tietokone ikuisesti epäkunnossa. Kirjoitan tätä siis navetan koneelta. Tällä kertaa vika on niinkin yksinkertainen että puhelin johto on poikki yhdestä tolpanvälistä. Ja heti ei toimi. Onnetonta. Sitä hetkeä odotellessa että joku toimertuu sen korjaamaan...

No joo, ne kuvat on siis kotikoneella, jos saan aikaseks ottaa niitä tikulla mukaan tänne, saatan saada ne joskus näkyviin.

Ponien tarhassa vieraili moto. Ei mennyt montaa minuuttia kun puut oli poikki 2,5-3 metrin korkeudesta ja ja rungot oksittuna sievästi tarhan ulkopuolella. Varsinaisesti se oli siis tuulenkaatoja siivoamassa, mutta pyydettiin että nappaa myös nuo pystyynkuolleet kuuset pois tarhasta. Etteivät kaadu omia aikojaan. Ja halusin että jätettään reilut kannot että ponit saa niihin itseään kyhnytellä ja niitä jyrsiä jos mieli tekee. Siksipä ne oli kuolleetkin kun ponit oli syöny niistä kaarnan pois niin korkeelta kun ylettää.. Olis se ollu mahdoton tehtävä kaataa ne kuuset käsipelissä niin ettei aidat hajoo..

Aasi on kotiutunut jo ihan hyvin. Se ei enää vierasta mua niin paljon. Alkuun se oli aina korvat kierossa (ISOT korvat. toim huom.) kun menin niitä ruokkimaan. Ja hassu ääni siitä lähtee. :)

Aino-anoppi on siis sairaslomalla jalkaleikkauksesta, joten me Pennin kanssa täällä hoidamme ahkerasti lehmiä. Varsinkin Penni on ahkerista ahkerin. Se on niin mainio. Ja iloinen. Se on ehkä parasta kun se on niin ylitsepursuavan iloinen. Ei pysty itsekään olemaan pahalla tuulella kun toinen tuollainen.

Uusi hieno karstamylly on ihan mahdottoman hyvä laite. Tulee niin hienoa jälkeä että. Kyllähän sitä kehrää käsinkarstattuakin, mutta huovuttamiseen pitäs olla isommat levyt villaa. Tässä navetta töiden ohella en ole vielä paljoa ehtinyt muuta vähän kokeilla, mutta tulee se taas aika kun ehtii enemmän harrastaa...

Kesäkuulumisia!

Selityksiä selityksiä..
Eli on tapahtunut niin paljon kaikkea kesän aikana että ei ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.. (Siis kuka nyt viitsii sisällä istua koneella kun on kesä??) Ja meillä on netti ollu nyt kolmeviikkoa jo rikki. Soiteltin uutta vika ilmoitusta ja täti siellä totesi että ei siitä edellisestä ilmoituksesta ole mitään merkintää... Kiitos vain. Ja siis kuulemma normaalisti ei kestä kuin 3-4 päivää.. No jos ne nyt vaikka kohta saisi aikaiseksi.

Ponit on laiduntaneet nyt noin kuukauden verran metsässä, rinteessä ja ovat laihtuneet kovasti tuon omaehtoisen mäkitreenin ansioista. :) Varsinkin Viltsuhan on aktiivinen liikkumaan tarhassa ja sinne onkin muodostunut varsinaiset rallipolut mitä se kipittelee. Valkoinen vilahtelu vain näkyy puiden lomasta. Ponit ovat kesän kuumuudesta johtuen harrastaneet lähinnä uimista. Paljon muuta ei näillä helteillä ole viitsinyt tehdä. Pari kuvaakin uimareissuista löytyy, kunhan saadaan omakone taas nettiin laitan niitä näkyville.

Ja jotain ikävääkin, Kille kilpikonna on poistunut keskuudestamme. Eli nyt on konnista jäljellä Kalle. Konnat ovat saaneet tänäkesänä olla paljon pihalla kun tosiaankin on ollut lämmintä. (Konnien ulkoilu minimi lämpötila on +10)

Kira ja Niki ovat oppineet ihan uusia vihellyksiä, niiden häkki on olohuoneessa, ihan verannan oven lähettyvillä ja kun ovi on kesällä paljon auki, ovat oppineet matkimaan luonnon lintujen ääniä. Kuulostaa hauskalta. :D

Lapissa kävimme pikavisiitillä, koska aikaa oli vain pitkä viikko ja kävimme Ilosaaressa, Tepastolla ja Oulussa (kuninkuusraveissa). Penni ja Totsi olivat mukana. Penni meidän kanssa ja Totsi Ylöjärven porukan kanssa, Essi koiran lisäksi. Eli Tepastolla viiletti kolme koiraa. Siitäkin on kuvia olemassa. Ensimmäinen yö teltassa oli Pennin kanssa hieman rauhaton, mutta sitten oppi että teltassa kuuluukin nukkua.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt: 10.7.2010 tahdoimme toisemme Mommilan kirkossa. Olen siis nykyään rouva. :)

Kärpäsloukku kukkii :)

Toukokuussa ei...

pidetä vapaapäiviä, nukuta, harrasteta jne... Totuuden nimissä, mä olen kyllä ehtinyt laittaa puutarhaa, puuhailla elukoitten kanssa ja sen sellaista. Veljeni Ilkka tuli meille suorittamaan harjotteluaan ja Ilkasta on todella iso apu. Mun tärkein tehtävä onkin ollut ruuan laittaminen että pojat jaksaa tehdä pitkää päivää.

Pirjo-opettajamme soitteli tuossa eilen että teoriakokeiden tulokset on viimein tulleet ja hienosti on mennyt läpi. :)

Lampaat on päässeet laitumelle, kirmaavat siellä ihan onnessaan ja syövät ruohoa harvinaisen tyytyväisen näköisinä. Ainakin Flikkan ja Otto konttasivatkin jo sujuvasti tarhan aidan ali syömään sitä kuuluisaa vihreämpää ruohoa. Tarhan aitahan on siis tehty alunperin shettiksen kestäväksi, ei lampaan. Parista kohtaa mahtuu siis yritteliäs lammas konttaamaan ali.

Ponit on vielä ponilassa, narun päässä ovat päässeet syömään nekin vihreää. Kaksi tyttöä, Tiina ja Maija, kävivät sunnuntaina vähän ratsastamassa poneilla. Tytöt lupasivat tulla jatkossakin auttamaan ponien kanssa. Tarkoituksena on siis opettaa Viltsullekin ratsuna olemista, mutta mulla ei siis ole ollut yhtään tarpeeksi pientä ratsastajaa jonka olisi voinut laittaa Viltsun selkään. Sunnuntaina Viltsu oli tosi hienosti, vähän mentiin käyntiä ja ravia. Tosin Viltsuhan oli tosi helppo opettaa ajollekin, kaikki kävi. Sääli että Viltsu on ylikorkee.. Viltsulla on aika mukava ravi ja halua juosta. Ihastelin sitä viimeksi tänään aamulla kun kävin Viltsun ja Pennin kanssa ajolenkillä. Penni on muuten taitava, se osaa tulla kärryille kyytiin käskystä. Pyydän sen aina kärryille kun ollaan autotiellä ja kun ollaan kotitiellä se saa juosta vapaasti edellä/vierellä.

Konnatkin ovat päässeet ulos kun on yötkin niin lämpimiä.

Akvaariossa uiskentelee tällä hetkellä ne kolme taistelukalaa ja kolme täplämonnista. Lisä kaloja suunnitellaan.

Näyttökokeet alkavat

Huhtikuu on aika kiireinen kuukausi, lumet sulaa ja kevät etenee ja näyttötutkinnotkin pitäisi suorittaa. Reilu kaksi viikkoa pitää jaksaa panostaa kunnolla ja sitten se on ohi. Eli teurastamolla suoritettavat näytöt on alkavalla viikolla, seuraavalla kaikki kirjalliset kokeet ja maanantaina 19 päivä viimeisenä "kenttänäyttö" eli kaksi arvostelijaa seuraa oikeaa työntekoa tilalla. Toinen arvioi itse työn suoritusta ja toinen asiakaspalvelua...

Penni on ihan mahdottoman mainoa koira. Jos Kike tulisit kameran kanssa kylään vois ottaa siitä kuvia tänne näytille. Penni on niin hyvin meidän elämään sopiva koira. Sen voi ottaa ponien lenkille mukaan kun se ei pelkää niitä, mutta ei mee jalkoihinkaan ja tulee käskystä kärryille kun mennään paikassa jossa ei voi juoksennella vapaana. Se ei häviä pihasta mihinkään, kulkee autossa mielellään, siitä on apua navetalla, ei jahtaa navetta kissoja, vahtii sen verran että haukkuu vieraat, mutta ei syö niitä... jne.

Joessa on muuten tosi paljon vettä. Joentaustantietä ei kohta pääse autolla, tänään siitä jo iloisesti virtasi vesi yli aika isolta pätkältä. Pitää kohta kaivaa kanootti esille ja lähteä katsomaan miten virtaa kun on enempi vettä.. :) Mervi lupasi lähteä kaveriksi, jos vaikka ensi viikoloppuna suunniteltais kanoottiretkeä.

Ystävyys on kuin yksi sielu

kahdessa ruumiissa.

-Aristoteles

Kevät, kevät, KEVÄT!

Jee, aurinko paistaa ja lämmittää.. :) Kaikki alkaa taas kasvaa. Mun ekat kylvökset on koulimismitassa, poneista lähtee karva, pajunkissat on tulleet näykyville, koirantassut on kuraisia. Kyllä se on kevät jo ihan nurkantakana.

Vielä pääsee hiihtämään vaikka lumet sulaakin jo vauhdilla. Kävin sitten valjaskaupassa. Nimittäin _koiran_valjaskaupassa. Ja eikun kokeilemaan, molemmat koiruudet yhtäaikaa vetämään... Oli.. tuota... sanotaanko vauhdikasta. Onneksi hanki on pehmeä paikka kaatua. Nimittäin vaikka koirat saa pysäytettyä ihan helposti, nehän tottelee puhetta, mutta sukset, ne. Ne ei tottele puhetta. Eikä välillä mitään muutakaan. Mutta lystiä, Lystiä.

Poneillakin on selkeesti kevättä rinnassa. Mä niin toivon et mulla olis joku välillä auttamassa, että sais molemmat kärryjen eteen yhtä aikaa. Tuo että toinen on perähevosena on välillä vähän.. jännittävää. Tuppaavat iloittelemaan ja vähän poukkoilemaan. Enemmän sääntö kuin poikkeus että perässä olija yrittää ohittaa kärryjä ja yllyttää edellämenijää. Pojat on poikia. :)

On kaksi tapaa elää elämä.

Toinen on kuin mikään ei olisi ihmettä.

Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä.

-Albert Einstein

Lomailua ja työntekoa

Kevät etenee hurjaa vauhtia. Yhtäkkiä on jo maaliskuun puoliväli! Käsittämätöntä!

Tämän kuun ensimmäisen viikon eli vko9 olimme pohjoisessa lomailemassa. Porukalla vuokrasimme mökin Tepastolta, eli Leviltä vähän ylöspäin. Kolmena päivänä kävimme laskettelemassa Levillä ja sen lisäksi kävimme kokeilemassa lumikenkäilyä ja koiravaljakkoa. Molemmat erittäin koukuttavia lajeja. Suosittelen. Suunnittelin jo että voisi katsella keväällä jos tulee hyviä alennuksia lumikengistä, voisi ostaa itsellekin. Se oli oikeesti vielä hauskempaa kuin hiihtäminen! (Nyt joku ajattelee että eihän hiihtäminen oo hauska... Onse! Ni.)
Ja koiravaljakko hurmasi kaikki. Pojatkin oli ihan innoissaan, että kun takaisin etelään ajellessa kyselin että mikä oli viikossa hauskinta, tuli oman mieheni suusta ensimmäisenä vastaus koiravaljakko. :D (Mikä hieno tilaisuus alkaa lobata seuraavaa koiraa sisään... ;) )

Kyllä siellä sielu lepäsi.

Ja Kike raukka oli taas ohjelmoitu meille viikoksi hoitamaan koko eläintarhaa.. Kiitos Kike!!

Ja sitten takaisin arjen aherrukseen. Lehmien siemennys jatkuu.. Jostain pitäisi ottaa aikaa ja alkaa kerrata muistiinpanoja. Näyttökokeet nimittäin lähestyvät. Huhtikuu ei ole ollenkaan niin kaukana kuin luulisi.

Eilen levitin keittiön lattialle molempien ponien valjaat ja puunasin niitä oikein antaumuksella. Valjaiden pesussa on jotain terapeuttista.. Ja kyllä, kun on tarpeeksi vanha (mä siis olen) saa levittää kahdet valjaat hujan hajan pitkin keittiön lattiaa. (Siinä vaan sattu oleen harvinaisen sopiva tyhjä tila...) Joskus on mukavaa olla aikuinen.. ;)

Kukkasuunnitelmia

Mun kasvi harrastukseni pääsi viimekesänä uusiin ulottuvuuksiin, kun keksin että läheskaikkea voi kasvattaa itse siemenestä JA siemenet ovat paljon halvempia kuin valmiit taimet tai kasvit. Eli sehän tarkoittaa sitä että nitä voi ostaa paljon enemmän :) Jee.

No, tilasimme Aino-anopin kanssa Korpikangas Siemen-Frö:stä kaikkia ihania siemeniä, osa esikasvatettavia, osa suoraan maalle kylvettäviä kukkia. Ja mä ostin myös bonsai siemeniä. Kunhan alan niitä kasvatella päivitän tiedot myös teillekin. Niin ja toinen jännittävämpi hankinta oli mehikasvien siemenet. Mulla on visio "autotallin" ovipielten penkereistä. Se visio sisältää paljon hikistä kivien ruodausta. (Vapaa ehtoisia apureita kesän eri hommiin? Olis myös aidan tekemistä, ponien ajamista, nurmikon leikkuuta jne...) Ensi keväänä panostan myös siihen kasvihuoneeseen entistä rankemmin. Maa on siis jo tasattu hiekalla kasvihuoneen paikalta ja vanhat ikkunat on katsottuna valmiiksi Ponilan "yläkerrassa". (Vapaa ehtoista kasvihuone-nikkaria kaivataan myös.. ;) ) Kotipuutarhan viime numeron tomaatti jutun innoittamana olen taas valmiina taistoon tomaattien kasvatuksen puolesta. Kesän 2008 saldo oli siis jonkinlaisia taimia, ei hedelmiä. Kesän 2009 saldo oli huomattavasti parempi: useita kukkia ja kokonainen kirsikkatomaatti, jonka söin nautinnolla. ;) Näin siis käy kun ei ota mistään asioista etukäteen selvää ja lähtee liikkeelle puhtaasti kokeilemalla. Mutta kuten huomataan olen selvästi kehityskelpoinen puutarhurin alku, koska kehityshän on ollut huima. Ja taas tänäkin keväänä olen entistä viisaampi. Viimekeväänä sain hyvää kokemusta myös eri kukkien (mm mustasilmäsusanna ja päivänsini) siemenkasvatuksesta. Ts kantapäänkautta opittiin esim. miten taimista tulee pitkiä ja honteloita, miten karaisua ei tehdä jättämällä taimia pikku puutarhuri Pennin ulottuville. (Pennillä oli ihan omat visiot kurkun taimien ja orvokkien istutuksesta, koskapa teki ne minun puolestani uudelleen. Ja orvokin ryökäleet vieläpä loppukesästä kukkivat mitä kummallisemmissa paikoissa pitkin pihaa..)

Kevään etenemistä innolla odottaen.

Viisaus tällekin päivälle:

Elämän kauneus on silloin läsnä,

kun avaamme sille silmämme.

Kuvia!

Sain ne Kirsin ottamat kuvat, ei ollu montaa hyvää kuvaa akvaariosta. Sitä on vähän vaikee kuvata.. Mutta tässä siis pari otosta tammikuulta:

Koko allas, pari lehtikalaa näkyy


Partamonni Arska

Totsi ja Penni

Kuplapesä!

Meidän akvaariossa uiskentelee nyt kolme taistelukalaa. Naaraita niiden piti olla, mutta yksi on näyttänyt kyllä kovasti pojalta. JA tänään oli ensimmäinen kupla pesärakennettuna..

He hee, aika mukavaa.

Töitä riittää ja piisaa..

Juuri kun mietin, että kohta tulee ongelmia kun on pelkkiä menoja eikä ollenkaan tuloja, alkoi töitä pukkaamaan enemmän kuin ehdin tehdä. Klinikalle oltais taas tarvittu tuuraajaa. Nyt olis ollu kuukauden pätkä. Soitin kenttäpäällikölle ja kyselin että mikä on tilanne siemennysten kanssa; telepatiaa, Jaana oli just ollu soittamassa mulle että saan auton käyttöön ainakin joksikin aikaa, kun eräs seminologi tekee nyt ainakin jonkin aikaa jalostusneuvojan töitä... Eli nyt mä kierrän sitten ihan oikeasti yksinäni. Ja ihan hyvin olen sevinnyt. Kiitos vain kaikille kokeneemmille seminologeille, jotka ovat minua ohjanneet käytännön töiden tekemisessä.

Jännittävintä on löytää perille ja löytää navetasta se oikea ovi josta mennä sisälle.. ;)

Elämä on tilaisuus, hyödy siitä.

Elämä on kauneus, nauti siitä.

Elämä on autuus, maista sitä.

Elämä on uni, todellista se.

Elämä on haaste, kohtaa se.

Elämä on velvollisuus, täytä se.

Elämä on peli, pelaa se.

Elämä on lupaus, täytä se.

Elämä on suru, voita se.

Elämä on laulu, laula se.

Elämä on ponnistus, hyväksy se.

Elämä on tragedia, kohtaa se.

Elämä on seikkailu, uskaltaudu siihen.

Elämä on onni, luo se.

Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.

Elämä on elämää, taistele sen puolesta.

- Äiti Teresa

Eläintenhoitajan paluu...

Elikkäs olen parhaillani Saarella pitkästä aikaa. Tai onko puoli vuotta pitkä aika.. Se on suhteellinen käsite. Soittivat viikolla että olis äkillinen turaajan tarve viikonlopuksi, että tulenko. No lupasinhan minä. Kiva välillä tehdä töitä joista maksetaan palkkaakin. Ja muutenkin. Potilaita on ihan kohtuu paljon että tekemistäkin riittää.

Joulu tuli ja meni. Samoin uusi vuosi. Totsi on taas kotona. Kyllä huomaa että koirilla on ollu tylsää yksinään. Niin innoissaan leikkivät varsinkin ensimmäiset päivät ihan koko ajan.
Luntakin lopulta niin paljon että pääsee hiihtämään koirien kanssa. :) Molemmat osaavat käyttäytyä hyvin suksien edessä. Tosin seuraavat latua, en ole sitten opettanut mitään suunta käskyjä. Se vois olla ihan fiksua. Ajattelin ostaa toisetkin vetovaljaat että vois vedättää molemmilla yhtäaikaa. (sarjassamme 100 ja 1 itsetuhoista ja kyseen alaista ideaa..)

Konnat ovat onnellisesti horrostamassa. Tai kuten eräs kaveri kysyi: "Onks konnat pakkasessa? Pistitteks te ne taas kylmäks?" (Selvyyden vuoksi kerrottakoon että ne siis eivät ole pakkasessa, vaan horrostavat omassa jääkaapissaan alakerrassa. Jääkaappi on kätevin tapa saada lämpötila säädettyä sopivaksi.)

Akvaario projekti on niin pitkällä että siellä on kaikki (=vesi, hiekka, kasvit, suodatin, lämmitin, valot, kierteisiä) paitsi kalat. Veden kanssa olen vähän miettinyt että pitäisikö hanavesi käyttää jossain oikeessa labrassa et tietäis varmisti mitä se on. Kun on se rengaskaivo. Ainakin nitraattia siellä näyttäis olevan..
Mutalan altaaseen muutti tuttavalta ylijäämät leväbarbi, koon perusteella ei kovin vanha ja tiikeribarbi, tod näk. aika vanha. Kirsi otti uudella hienolla kamerallaan akvaariosta kuvia. Laitan niitä näkyviin kunhan ne saapuvat minulle.

Pablo on viihtynyt hyvin Mervillä. Siellä se laulelee Mervin iloksi. (Mervi voisit laittaa kuvia siitä!)
Nikillä ja Kiralla oli Mutalassa oma joulupuu. Ei tosin kuusi vaan joku (paju tms) mitä on kivempi nakerrella ja missä istua. Pari joulukuusen palloa niillä oli siinä koristeena. Vois niidenkin häkistä laittaa tänne kuvan. Se on aika hieno. Ilkka rakensi ja Mervi maalasi taustakuvan.
Mutta ei hätää, ei meidän olohuoneessa hiljaista ole. Taateli huutelee ihan kiitettävästi kaikkia Nikiltä oppimiaan vihellyksiä. Mm marsun matkiminen onnistuu sujuvasti, vaikka se itse ei koskaan ole marsua nähnyt/kuullut. Tiiteli on vähän hillitympi. Tai sitten se ei vain saa suunvuoroa. ;)

Kävimme Mutalassa

Totsi on lihonut ja Niki ja Kira elävät onnellisina isossa häkissään.

Mervi on vuokrannut oman kämpän ja kyseli jos Pablo voisi muuttaa sinne. Pablohan on siis Mervillä kuoriutunut. Niimpä Pablo lähti meidän mukaamme Ylöjärvelle ja jatkoi Mervin mukana Hämeenkyröön.

Lopultakin on alkanut pakastaa ja heti sitten reilusti, -19 on ollut tänään..

Hss, huomaatko, miten joulu hiipii tupaan?

Jouluvalot pimeässä,
Kinkku suolassa,
Lumiukko-verhot ikkunassa,
Keittiössä tuoksuu piparit..