Mutta nyt olen onnellinen siitä että matto tuli helposti ja vaivattomasti puhtaaksi.
Ponit uimassa tyttöjen kanssa:
Elämää ja ajatuksia eläinten parista.
Huhtikuu on aika kiireinen kuukausi, lumet sulaa ja kevät etenee ja näyttötutkinnotkin pitäisi suorittaa. Reilu kaksi viikkoa pitää jaksaa panostaa kunnolla ja sitten se on ohi. Eli teurastamolla suoritettavat näytöt on alkavalla viikolla, seuraavalla kaikki kirjalliset kokeet ja maanantaina 19 päivä viimeisenä "kenttänäyttö" eli kaksi arvostelijaa seuraa oikeaa työntekoa tilalla. Toinen arvioi itse työn suoritusta ja toinen asiakaspalvelua...
Penni on ihan mahdottoman mainoa koira. Jos Kike tulisit kameran kanssa kylään vois ottaa siitä kuvia tänne näytille. Penni on niin hyvin meidän elämään sopiva koira. Sen voi ottaa ponien lenkille mukaan kun se ei pelkää niitä, mutta ei mee jalkoihinkaan ja tulee käskystä kärryille kun mennään paikassa jossa ei voi juoksennella vapaana. Se ei häviä pihasta mihinkään, kulkee autossa mielellään, siitä on apua navetalla, ei jahtaa navetta kissoja, vahtii sen verran että haukkuu vieraat, mutta ei syö niitä... jne.
Joessa on muuten tosi paljon vettä. Joentaustantietä ei kohta pääse autolla, tänään siitä jo iloisesti virtasi vesi yli aika isolta pätkältä. Pitää kohta kaivaa kanootti esille ja lähteä katsomaan miten virtaa kun on enempi vettä.. :) Mervi lupasi lähteä kaveriksi, jos vaikka ensi viikoloppuna suunniteltais kanoottiretkeä.
Ystävyys on kuin yksi sielu
kahdessa ruumiissa.
Jee, aurinko paistaa ja lämmittää.. :) Kaikki alkaa taas kasvaa. Mun ekat kylvökset on koulimismitassa, poneista lähtee karva, pajunkissat on tulleet näykyville, koirantassut on kuraisia. Kyllä se on kevät jo ihan nurkantakana.
Vielä pääsee hiihtämään vaikka lumet sulaakin jo vauhdilla. Kävin sitten valjaskaupassa. Nimittäin _koiran_valjaskaupassa. Ja eikun kokeilemaan, molemmat koiruudet yhtäaikaa vetämään... Oli.. tuota... sanotaanko vauhdikasta. Onneksi hanki on pehmeä paikka kaatua. Nimittäin vaikka koirat saa pysäytettyä ihan helposti, nehän tottelee puhetta, mutta sukset, ne. Ne ei tottele puhetta. Eikä välillä mitään muutakaan. Mutta lystiä, Lystiä.
Poneillakin on selkeesti kevättä rinnassa. Mä niin toivon et mulla olis joku välillä auttamassa, että sais molemmat kärryjen eteen yhtä aikaa. Tuo että toinen on perähevosena on välillä vähän.. jännittävää. Tuppaavat iloittelemaan ja vähän poukkoilemaan. Enemmän sääntö kuin poikkeus että perässä olija yrittää ohittaa kärryjä ja yllyttää edellämenijää. Pojat on poikia. :)
On kaksi tapaa elää elämä.
Toinen on kuin mikään ei olisi ihmettä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä.