Maton pesemisen onnellisuus

Miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi maton pesemisestä. Aamumme alkoi sillä, että Totsi istui keittiössä synkkänä tuijottaen oksennusta. Jota oli tietysti molemmilla keittiön matoilla. Mutta ei paljaalla lattialla. Toinen, se pienempi räsymatto, jossa oli vain yhdessä kohtaa ja vain vähän oli jo muutenkin menossa pesuun kun on ollut jo hyvän aikaa lattiassa ja myös sen näköinen. Mutta se isompi joka on ruokapöydän alla, tiedättehän se joka imee koirankarvat sissäänsä niin ettei niitä meinaa saada imurilla pois muuta kuin armottomalla hinkkaamisella, siinä oli tietysti kahdessa kohtaa koiran oksennusta. Pyyhimme isommat pois paperilla ja totesimme että katsotaan sitä sitten päivällä. Ja voi miten onnellista, sauna oli eilen lämmin joten se on vieläkin tavallista lämpimämpi. Harjan ja veden avustuksella pesin pelkän likaisen kohdan maton reunasta ja laitoin lauteille kuivumaan. Nyt kun se tuli noin luvattoman helposti puhtaaksi ja kuivuukin mukavasti, kaadan siihen varmaan jotain mustikoita tai muuta vastaavaa joka ei sitten lähde helposti, kun saan sen takaisin lattiaan..

Mutta nyt olen onnellinen siitä että matto tuli helposti ja vaivattomasti puhtaaksi.

Sitten ne kauan odotetut kuvat..
Ponit uimassa tyttöjen kanssa:

Ja Rosita-aasi, kuva otettu Rositan edellisessä kodissa kun kävin sitä siellä katsomassa ennen Rositan meillemuuttoa.

Moto ponilassa

Te ette usko tätä, meillä on netti/ tietokone ikuisesti epäkunnossa. Kirjoitan tätä siis navetan koneelta. Tällä kertaa vika on niinkin yksinkertainen että puhelin johto on poikki yhdestä tolpanvälistä. Ja heti ei toimi. Onnetonta. Sitä hetkeä odotellessa että joku toimertuu sen korjaamaan...

No joo, ne kuvat on siis kotikoneella, jos saan aikaseks ottaa niitä tikulla mukaan tänne, saatan saada ne joskus näkyviin.

Ponien tarhassa vieraili moto. Ei mennyt montaa minuuttia kun puut oli poikki 2,5-3 metrin korkeudesta ja ja rungot oksittuna sievästi tarhan ulkopuolella. Varsinaisesti se oli siis tuulenkaatoja siivoamassa, mutta pyydettiin että nappaa myös nuo pystyynkuolleet kuuset pois tarhasta. Etteivät kaadu omia aikojaan. Ja halusin että jätettään reilut kannot että ponit saa niihin itseään kyhnytellä ja niitä jyrsiä jos mieli tekee. Siksipä ne oli kuolleetkin kun ponit oli syöny niistä kaarnan pois niin korkeelta kun ylettää.. Olis se ollu mahdoton tehtävä kaataa ne kuuset käsipelissä niin ettei aidat hajoo..

Aasi on kotiutunut jo ihan hyvin. Se ei enää vierasta mua niin paljon. Alkuun se oli aina korvat kierossa (ISOT korvat. toim huom.) kun menin niitä ruokkimaan. Ja hassu ääni siitä lähtee. :)

Aino-anoppi on siis sairaslomalla jalkaleikkauksesta, joten me Pennin kanssa täällä hoidamme ahkerasti lehmiä. Varsinkin Penni on ahkerista ahkerin. Se on niin mainio. Ja iloinen. Se on ehkä parasta kun se on niin ylitsepursuavan iloinen. Ei pysty itsekään olemaan pahalla tuulella kun toinen tuollainen.

Uusi hieno karstamylly on ihan mahdottoman hyvä laite. Tulee niin hienoa jälkeä että. Kyllähän sitä kehrää käsinkarstattuakin, mutta huovuttamiseen pitäs olla isommat levyt villaa. Tässä navetta töiden ohella en ole vielä paljoa ehtinyt muuta vähän kokeilla, mutta tulee se taas aika kun ehtii enemmän harrastaa...

Kesäkuulumisia!

Selityksiä selityksiä..
Eli on tapahtunut niin paljon kaikkea kesän aikana että ei ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.. (Siis kuka nyt viitsii sisällä istua koneella kun on kesä??) Ja meillä on netti ollu nyt kolmeviikkoa jo rikki. Soiteltin uutta vika ilmoitusta ja täti siellä totesi että ei siitä edellisestä ilmoituksesta ole mitään merkintää... Kiitos vain. Ja siis kuulemma normaalisti ei kestä kuin 3-4 päivää.. No jos ne nyt vaikka kohta saisi aikaiseksi.

Ponit on laiduntaneet nyt noin kuukauden verran metsässä, rinteessä ja ovat laihtuneet kovasti tuon omaehtoisen mäkitreenin ansioista. :) Varsinkin Viltsuhan on aktiivinen liikkumaan tarhassa ja sinne onkin muodostunut varsinaiset rallipolut mitä se kipittelee. Valkoinen vilahtelu vain näkyy puiden lomasta. Ponit ovat kesän kuumuudesta johtuen harrastaneet lähinnä uimista. Paljon muuta ei näillä helteillä ole viitsinyt tehdä. Pari kuvaakin uimareissuista löytyy, kunhan saadaan omakone taas nettiin laitan niitä näkyville.

Ja jotain ikävääkin, Kille kilpikonna on poistunut keskuudestamme. Eli nyt on konnista jäljellä Kalle. Konnat ovat saaneet tänäkesänä olla paljon pihalla kun tosiaankin on ollut lämmintä. (Konnien ulkoilu minimi lämpötila on +10)

Kira ja Niki ovat oppineet ihan uusia vihellyksiä, niiden häkki on olohuoneessa, ihan verannan oven lähettyvillä ja kun ovi on kesällä paljon auki, ovat oppineet matkimaan luonnon lintujen ääniä. Kuulostaa hauskalta. :D

Lapissa kävimme pikavisiitillä, koska aikaa oli vain pitkä viikko ja kävimme Ilosaaressa, Tepastolla ja Oulussa (kuninkuusraveissa). Penni ja Totsi olivat mukana. Penni meidän kanssa ja Totsi Ylöjärven porukan kanssa, Essi koiran lisäksi. Eli Tepastolla viiletti kolme koiraa. Siitäkin on kuvia olemassa. Ensimmäinen yö teltassa oli Pennin kanssa hieman rauhaton, mutta sitten oppi että teltassa kuuluukin nukkua.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt: 10.7.2010 tahdoimme toisemme Mommilan kirkossa. Olen siis nykyään rouva. :)

Kärpäsloukku kukkii :)

Toukokuussa ei...

pidetä vapaapäiviä, nukuta, harrasteta jne... Totuuden nimissä, mä olen kyllä ehtinyt laittaa puutarhaa, puuhailla elukoitten kanssa ja sen sellaista. Veljeni Ilkka tuli meille suorittamaan harjotteluaan ja Ilkasta on todella iso apu. Mun tärkein tehtävä onkin ollut ruuan laittaminen että pojat jaksaa tehdä pitkää päivää.

Pirjo-opettajamme soitteli tuossa eilen että teoriakokeiden tulokset on viimein tulleet ja hienosti on mennyt läpi. :)

Lampaat on päässeet laitumelle, kirmaavat siellä ihan onnessaan ja syövät ruohoa harvinaisen tyytyväisen näköisinä. Ainakin Flikkan ja Otto konttasivatkin jo sujuvasti tarhan aidan ali syömään sitä kuuluisaa vihreämpää ruohoa. Tarhan aitahan on siis tehty alunperin shettiksen kestäväksi, ei lampaan. Parista kohtaa mahtuu siis yritteliäs lammas konttaamaan ali.

Ponit on vielä ponilassa, narun päässä ovat päässeet syömään nekin vihreää. Kaksi tyttöä, Tiina ja Maija, kävivät sunnuntaina vähän ratsastamassa poneilla. Tytöt lupasivat tulla jatkossakin auttamaan ponien kanssa. Tarkoituksena on siis opettaa Viltsullekin ratsuna olemista, mutta mulla ei siis ole ollut yhtään tarpeeksi pientä ratsastajaa jonka olisi voinut laittaa Viltsun selkään. Sunnuntaina Viltsu oli tosi hienosti, vähän mentiin käyntiä ja ravia. Tosin Viltsuhan oli tosi helppo opettaa ajollekin, kaikki kävi. Sääli että Viltsu on ylikorkee.. Viltsulla on aika mukava ravi ja halua juosta. Ihastelin sitä viimeksi tänään aamulla kun kävin Viltsun ja Pennin kanssa ajolenkillä. Penni on muuten taitava, se osaa tulla kärryille kyytiin käskystä. Pyydän sen aina kärryille kun ollaan autotiellä ja kun ollaan kotitiellä se saa juosta vapaasti edellä/vierellä.

Konnatkin ovat päässeet ulos kun on yötkin niin lämpimiä.

Akvaariossa uiskentelee tällä hetkellä ne kolme taistelukalaa ja kolme täplämonnista. Lisä kaloja suunnitellaan.

Näyttökokeet alkavat

Huhtikuu on aika kiireinen kuukausi, lumet sulaa ja kevät etenee ja näyttötutkinnotkin pitäisi suorittaa. Reilu kaksi viikkoa pitää jaksaa panostaa kunnolla ja sitten se on ohi. Eli teurastamolla suoritettavat näytöt on alkavalla viikolla, seuraavalla kaikki kirjalliset kokeet ja maanantaina 19 päivä viimeisenä "kenttänäyttö" eli kaksi arvostelijaa seuraa oikeaa työntekoa tilalla. Toinen arvioi itse työn suoritusta ja toinen asiakaspalvelua...

Penni on ihan mahdottoman mainoa koira. Jos Kike tulisit kameran kanssa kylään vois ottaa siitä kuvia tänne näytille. Penni on niin hyvin meidän elämään sopiva koira. Sen voi ottaa ponien lenkille mukaan kun se ei pelkää niitä, mutta ei mee jalkoihinkaan ja tulee käskystä kärryille kun mennään paikassa jossa ei voi juoksennella vapaana. Se ei häviä pihasta mihinkään, kulkee autossa mielellään, siitä on apua navetalla, ei jahtaa navetta kissoja, vahtii sen verran että haukkuu vieraat, mutta ei syö niitä... jne.

Joessa on muuten tosi paljon vettä. Joentaustantietä ei kohta pääse autolla, tänään siitä jo iloisesti virtasi vesi yli aika isolta pätkältä. Pitää kohta kaivaa kanootti esille ja lähteä katsomaan miten virtaa kun on enempi vettä.. :) Mervi lupasi lähteä kaveriksi, jos vaikka ensi viikoloppuna suunniteltais kanoottiretkeä.

Ystävyys on kuin yksi sielu

kahdessa ruumiissa.

-Aristoteles

Kevät, kevät, KEVÄT!

Jee, aurinko paistaa ja lämmittää.. :) Kaikki alkaa taas kasvaa. Mun ekat kylvökset on koulimismitassa, poneista lähtee karva, pajunkissat on tulleet näykyville, koirantassut on kuraisia. Kyllä se on kevät jo ihan nurkantakana.

Vielä pääsee hiihtämään vaikka lumet sulaakin jo vauhdilla. Kävin sitten valjaskaupassa. Nimittäin _koiran_valjaskaupassa. Ja eikun kokeilemaan, molemmat koiruudet yhtäaikaa vetämään... Oli.. tuota... sanotaanko vauhdikasta. Onneksi hanki on pehmeä paikka kaatua. Nimittäin vaikka koirat saa pysäytettyä ihan helposti, nehän tottelee puhetta, mutta sukset, ne. Ne ei tottele puhetta. Eikä välillä mitään muutakaan. Mutta lystiä, Lystiä.

Poneillakin on selkeesti kevättä rinnassa. Mä niin toivon et mulla olis joku välillä auttamassa, että sais molemmat kärryjen eteen yhtä aikaa. Tuo että toinen on perähevosena on välillä vähän.. jännittävää. Tuppaavat iloittelemaan ja vähän poukkoilemaan. Enemmän sääntö kuin poikkeus että perässä olija yrittää ohittaa kärryjä ja yllyttää edellämenijää. Pojat on poikia. :)

On kaksi tapaa elää elämä.

Toinen on kuin mikään ei olisi ihmettä.

Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä.

-Albert Einstein