Onnen hetket

Kaiken tämän kiireen keskellä, kun tuntuu että ei ehdi kuulumisia päivittää, saati tulla käymään, on pieniä onnen hetkiä. Voikun osaisin välittää teille sen tunnelman, palan sitä hetkeä. Tai kun sen saisi säilöttyä huonoa päivää varten.

Kun saan lehmät lypsettyä ja koneet pesuun, keitän kahvit taukohuoneessa (navetan pihassa olevan ulkosaunan pukuhuone tekee nykyään taukohuoneen virkaa), laitan radion päälle, kesäaamun kotimaiset soi Novalla, aurinko paistaa, istun kahvimuki kädessä ulko-oven kynnykselle, kaksi upeaa koiraa makoilee nurmikolla, Pennikin näyttää ihan siltä että sitä naurattaa. Tälläisinä hetkinä sitä tuntee että on löytänyt oman paikkansa, kun kaikki on hetken kohdallaan ja elämä täydellistä.

Sanovat että sateen jälkeen aina paistaa aurinko.

Flickan huivi

Mervi karstasi Flickanin esipestyt (=vedellä huuhdellut) villat meillä karstamyllyllä. Kirsin ja Matin häissä oli nähtävillä sitten loppuun työstetty tuote. Perinteisellä rukilla kehrätty ja itse neulottu. Flickan on kauniin harmaan kirjava ja Mervi on valikoinut värit aika hienosti vaihtelevaksi.
Häät kun olivat siis viimekuussa, oli villahuivi oiva valinta asusteeksi. (Hyvin siellä lopulta tarkeni, juhlapaikkaa oli lämmitetty koko viikko ahkerasti.)

Mervi on muutenkin innostunut villan jatkojalostuksesta. Sain joululahjaksi Iita-Totsi langasta tehdyt tumput. :)

Isäntä, emäntä ja ensimmäisten viikkojen kirous..

Nyt sitä sitten ollaan virallisesti isäntä ja emäntä. Paperit tehtiin keskiviikkona. Muistatteko kun me mentiin kesällä naimisiin ja jäimme kaksin tilalle kun appivanhemmat lähtivät lomalle. Sillä viikolla oli järkuttävän kuuma ja kaikki mikä voi hajota, joka ei ole hajonnut 15 vuoteen hajosi. Siis jauhokierukka, maitotankki jne.. Taas eletään sitä ensimmäistä viikkoa, ja nyt kaikki jäätyy. -30 mittarissa joka aamu eikä loppua näy. Juomakuppeja, ruokintakioskeja, jauhomyllyä, traktoreita, lypsimiä, vesiletkuja.. kaikkea saa herätellä ja sulatella. Vaikka kuinka yrittää tukkia kaikki raot joista kylmä hiipii sisälle.

Jos normaalisti pyrkii kehittämään asioita ja parantamaan, nyt pitää rimaa vähän laskea ja pyrkiä selviämään hengissä ja joinkin täysjärkisenä..

Onhan se toki kaunista pakkasella, jos vaan vois katsella sitä pakkasta ikkunan takaa lämmitellen leivinuunin lämmössä... ;)

Rosita on poissa.

Rosita-aasi sai olla meillä vain vähän aikaa. Rosita lopetettiin syystalvella. Se oli yöllä saanut ähkyn tai jonkin vastaavan erittäin äkkinäisen taudin/myrkytystilan. Tarkkaa diagnoosia ei tiedä koska en lähettänyt sitä avattavaksi. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin lopetus.

Viltsu on nyt virallisesti ja pysyvästi meidän poni. Teimme siitä Ellun kanssa paperit tammikuun alussa kun Ellu kävi meillä.