Maton pesemisen onnellisuus

Miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi maton pesemisestä. Aamumme alkoi sillä, että Totsi istui keittiössä synkkänä tuijottaen oksennusta. Jota oli tietysti molemmilla keittiön matoilla. Mutta ei paljaalla lattialla. Toinen, se pienempi räsymatto, jossa oli vain yhdessä kohtaa ja vain vähän oli jo muutenkin menossa pesuun kun on ollut jo hyvän aikaa lattiassa ja myös sen näköinen. Mutta se isompi joka on ruokapöydän alla, tiedättehän se joka imee koirankarvat sissäänsä niin ettei niitä meinaa saada imurilla pois muuta kuin armottomalla hinkkaamisella, siinä oli tietysti kahdessa kohtaa koiran oksennusta. Pyyhimme isommat pois paperilla ja totesimme että katsotaan sitä sitten päivällä. Ja voi miten onnellista, sauna oli eilen lämmin joten se on vieläkin tavallista lämpimämpi. Harjan ja veden avustuksella pesin pelkän likaisen kohdan maton reunasta ja laitoin lauteille kuivumaan. Nyt kun se tuli noin luvattoman helposti puhtaaksi ja kuivuukin mukavasti, kaadan siihen varmaan jotain mustikoita tai muuta vastaavaa joka ei sitten lähde helposti, kun saan sen takaisin lattiaan..

Mutta nyt olen onnellinen siitä että matto tuli helposti ja vaivattomasti puhtaaksi.

Sitten ne kauan odotetut kuvat..
Ponit uimassa tyttöjen kanssa:

Ja Rosita-aasi, kuva otettu Rositan edellisessä kodissa kun kävin sitä siellä katsomassa ennen Rositan meillemuuttoa.

Moto ponilassa

Te ette usko tätä, meillä on netti/ tietokone ikuisesti epäkunnossa. Kirjoitan tätä siis navetan koneelta. Tällä kertaa vika on niinkin yksinkertainen että puhelin johto on poikki yhdestä tolpanvälistä. Ja heti ei toimi. Onnetonta. Sitä hetkeä odotellessa että joku toimertuu sen korjaamaan...

No joo, ne kuvat on siis kotikoneella, jos saan aikaseks ottaa niitä tikulla mukaan tänne, saatan saada ne joskus näkyviin.

Ponien tarhassa vieraili moto. Ei mennyt montaa minuuttia kun puut oli poikki 2,5-3 metrin korkeudesta ja ja rungot oksittuna sievästi tarhan ulkopuolella. Varsinaisesti se oli siis tuulenkaatoja siivoamassa, mutta pyydettiin että nappaa myös nuo pystyynkuolleet kuuset pois tarhasta. Etteivät kaadu omia aikojaan. Ja halusin että jätettään reilut kannot että ponit saa niihin itseään kyhnytellä ja niitä jyrsiä jos mieli tekee. Siksipä ne oli kuolleetkin kun ponit oli syöny niistä kaarnan pois niin korkeelta kun ylettää.. Olis se ollu mahdoton tehtävä kaataa ne kuuset käsipelissä niin ettei aidat hajoo..

Aasi on kotiutunut jo ihan hyvin. Se ei enää vierasta mua niin paljon. Alkuun se oli aina korvat kierossa (ISOT korvat. toim huom.) kun menin niitä ruokkimaan. Ja hassu ääni siitä lähtee. :)

Aino-anoppi on siis sairaslomalla jalkaleikkauksesta, joten me Pennin kanssa täällä hoidamme ahkerasti lehmiä. Varsinkin Penni on ahkerista ahkerin. Se on niin mainio. Ja iloinen. Se on ehkä parasta kun se on niin ylitsepursuavan iloinen. Ei pysty itsekään olemaan pahalla tuulella kun toinen tuollainen.

Uusi hieno karstamylly on ihan mahdottoman hyvä laite. Tulee niin hienoa jälkeä että. Kyllähän sitä kehrää käsinkarstattuakin, mutta huovuttamiseen pitäs olla isommat levyt villaa. Tässä navetta töiden ohella en ole vielä paljoa ehtinyt muuta vähän kokeilla, mutta tulee se taas aika kun ehtii enemmän harrastaa...