Onnen hetket

Kaiken tämän kiireen keskellä, kun tuntuu että ei ehdi kuulumisia päivittää, saati tulla käymään, on pieniä onnen hetkiä. Voikun osaisin välittää teille sen tunnelman, palan sitä hetkeä. Tai kun sen saisi säilöttyä huonoa päivää varten.

Kun saan lehmät lypsettyä ja koneet pesuun, keitän kahvit taukohuoneessa (navetan pihassa olevan ulkosaunan pukuhuone tekee nykyään taukohuoneen virkaa), laitan radion päälle, kesäaamun kotimaiset soi Novalla, aurinko paistaa, istun kahvimuki kädessä ulko-oven kynnykselle, kaksi upeaa koiraa makoilee nurmikolla, Pennikin näyttää ihan siltä että sitä naurattaa. Tälläisinä hetkinä sitä tuntee että on löytänyt oman paikkansa, kun kaikki on hetken kohdallaan ja elämä täydellistä.

Sanovat että sateen jälkeen aina paistaa aurinko.

Flickan huivi

Mervi karstasi Flickanin esipestyt (=vedellä huuhdellut) villat meillä karstamyllyllä. Kirsin ja Matin häissä oli nähtävillä sitten loppuun työstetty tuote. Perinteisellä rukilla kehrätty ja itse neulottu. Flickan on kauniin harmaan kirjava ja Mervi on valikoinut värit aika hienosti vaihtelevaksi.
Häät kun olivat siis viimekuussa, oli villahuivi oiva valinta asusteeksi. (Hyvin siellä lopulta tarkeni, juhlapaikkaa oli lämmitetty koko viikko ahkerasti.)

Mervi on muutenkin innostunut villan jatkojalostuksesta. Sain joululahjaksi Iita-Totsi langasta tehdyt tumput. :)

Isäntä, emäntä ja ensimmäisten viikkojen kirous..

Nyt sitä sitten ollaan virallisesti isäntä ja emäntä. Paperit tehtiin keskiviikkona. Muistatteko kun me mentiin kesällä naimisiin ja jäimme kaksin tilalle kun appivanhemmat lähtivät lomalle. Sillä viikolla oli järkuttävän kuuma ja kaikki mikä voi hajota, joka ei ole hajonnut 15 vuoteen hajosi. Siis jauhokierukka, maitotankki jne.. Taas eletään sitä ensimmäistä viikkoa, ja nyt kaikki jäätyy. -30 mittarissa joka aamu eikä loppua näy. Juomakuppeja, ruokintakioskeja, jauhomyllyä, traktoreita, lypsimiä, vesiletkuja.. kaikkea saa herätellä ja sulatella. Vaikka kuinka yrittää tukkia kaikki raot joista kylmä hiipii sisälle.

Jos normaalisti pyrkii kehittämään asioita ja parantamaan, nyt pitää rimaa vähän laskea ja pyrkiä selviämään hengissä ja joinkin täysjärkisenä..

Onhan se toki kaunista pakkasella, jos vaan vois katsella sitä pakkasta ikkunan takaa lämmitellen leivinuunin lämmössä... ;)

Rosita on poissa.

Rosita-aasi sai olla meillä vain vähän aikaa. Rosita lopetettiin syystalvella. Se oli yöllä saanut ähkyn tai jonkin vastaavan erittäin äkkinäisen taudin/myrkytystilan. Tarkkaa diagnoosia ei tiedä koska en lähettänyt sitä avattavaksi. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin lopetus.

Viltsu on nyt virallisesti ja pysyvästi meidän poni. Teimme siitä Ellun kanssa paperit tammikuun alussa kun Ellu kävi meillä.

Maton pesemisen onnellisuus

Miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi maton pesemisestä. Aamumme alkoi sillä, että Totsi istui keittiössä synkkänä tuijottaen oksennusta. Jota oli tietysti molemmilla keittiön matoilla. Mutta ei paljaalla lattialla. Toinen, se pienempi räsymatto, jossa oli vain yhdessä kohtaa ja vain vähän oli jo muutenkin menossa pesuun kun on ollut jo hyvän aikaa lattiassa ja myös sen näköinen. Mutta se isompi joka on ruokapöydän alla, tiedättehän se joka imee koirankarvat sissäänsä niin ettei niitä meinaa saada imurilla pois muuta kuin armottomalla hinkkaamisella, siinä oli tietysti kahdessa kohtaa koiran oksennusta. Pyyhimme isommat pois paperilla ja totesimme että katsotaan sitä sitten päivällä. Ja voi miten onnellista, sauna oli eilen lämmin joten se on vieläkin tavallista lämpimämpi. Harjan ja veden avustuksella pesin pelkän likaisen kohdan maton reunasta ja laitoin lauteille kuivumaan. Nyt kun se tuli noin luvattoman helposti puhtaaksi ja kuivuukin mukavasti, kaadan siihen varmaan jotain mustikoita tai muuta vastaavaa joka ei sitten lähde helposti, kun saan sen takaisin lattiaan..

Mutta nyt olen onnellinen siitä että matto tuli helposti ja vaivattomasti puhtaaksi.

Sitten ne kauan odotetut kuvat..
Ponit uimassa tyttöjen kanssa:

Ja Rosita-aasi, kuva otettu Rositan edellisessä kodissa kun kävin sitä siellä katsomassa ennen Rositan meillemuuttoa.

Moto ponilassa

Te ette usko tätä, meillä on netti/ tietokone ikuisesti epäkunnossa. Kirjoitan tätä siis navetan koneelta. Tällä kertaa vika on niinkin yksinkertainen että puhelin johto on poikki yhdestä tolpanvälistä. Ja heti ei toimi. Onnetonta. Sitä hetkeä odotellessa että joku toimertuu sen korjaamaan...

No joo, ne kuvat on siis kotikoneella, jos saan aikaseks ottaa niitä tikulla mukaan tänne, saatan saada ne joskus näkyviin.

Ponien tarhassa vieraili moto. Ei mennyt montaa minuuttia kun puut oli poikki 2,5-3 metrin korkeudesta ja ja rungot oksittuna sievästi tarhan ulkopuolella. Varsinaisesti se oli siis tuulenkaatoja siivoamassa, mutta pyydettiin että nappaa myös nuo pystyynkuolleet kuuset pois tarhasta. Etteivät kaadu omia aikojaan. Ja halusin että jätettään reilut kannot että ponit saa niihin itseään kyhnytellä ja niitä jyrsiä jos mieli tekee. Siksipä ne oli kuolleetkin kun ponit oli syöny niistä kaarnan pois niin korkeelta kun ylettää.. Olis se ollu mahdoton tehtävä kaataa ne kuuset käsipelissä niin ettei aidat hajoo..

Aasi on kotiutunut jo ihan hyvin. Se ei enää vierasta mua niin paljon. Alkuun se oli aina korvat kierossa (ISOT korvat. toim huom.) kun menin niitä ruokkimaan. Ja hassu ääni siitä lähtee. :)

Aino-anoppi on siis sairaslomalla jalkaleikkauksesta, joten me Pennin kanssa täällä hoidamme ahkerasti lehmiä. Varsinkin Penni on ahkerista ahkerin. Se on niin mainio. Ja iloinen. Se on ehkä parasta kun se on niin ylitsepursuavan iloinen. Ei pysty itsekään olemaan pahalla tuulella kun toinen tuollainen.

Uusi hieno karstamylly on ihan mahdottoman hyvä laite. Tulee niin hienoa jälkeä että. Kyllähän sitä kehrää käsinkarstattuakin, mutta huovuttamiseen pitäs olla isommat levyt villaa. Tässä navetta töiden ohella en ole vielä paljoa ehtinyt muuta vähän kokeilla, mutta tulee se taas aika kun ehtii enemmän harrastaa...

Kesäkuulumisia!

Selityksiä selityksiä..
Eli on tapahtunut niin paljon kaikkea kesän aikana että ei ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.. (Siis kuka nyt viitsii sisällä istua koneella kun on kesä??) Ja meillä on netti ollu nyt kolmeviikkoa jo rikki. Soiteltin uutta vika ilmoitusta ja täti siellä totesi että ei siitä edellisestä ilmoituksesta ole mitään merkintää... Kiitos vain. Ja siis kuulemma normaalisti ei kestä kuin 3-4 päivää.. No jos ne nyt vaikka kohta saisi aikaiseksi.

Ponit on laiduntaneet nyt noin kuukauden verran metsässä, rinteessä ja ovat laihtuneet kovasti tuon omaehtoisen mäkitreenin ansioista. :) Varsinkin Viltsuhan on aktiivinen liikkumaan tarhassa ja sinne onkin muodostunut varsinaiset rallipolut mitä se kipittelee. Valkoinen vilahtelu vain näkyy puiden lomasta. Ponit ovat kesän kuumuudesta johtuen harrastaneet lähinnä uimista. Paljon muuta ei näillä helteillä ole viitsinyt tehdä. Pari kuvaakin uimareissuista löytyy, kunhan saadaan omakone taas nettiin laitan niitä näkyville.

Ja jotain ikävääkin, Kille kilpikonna on poistunut keskuudestamme. Eli nyt on konnista jäljellä Kalle. Konnat ovat saaneet tänäkesänä olla paljon pihalla kun tosiaankin on ollut lämmintä. (Konnien ulkoilu minimi lämpötila on +10)

Kira ja Niki ovat oppineet ihan uusia vihellyksiä, niiden häkki on olohuoneessa, ihan verannan oven lähettyvillä ja kun ovi on kesällä paljon auki, ovat oppineet matkimaan luonnon lintujen ääniä. Kuulostaa hauskalta. :D

Lapissa kävimme pikavisiitillä, koska aikaa oli vain pitkä viikko ja kävimme Ilosaaressa, Tepastolla ja Oulussa (kuninkuusraveissa). Penni ja Totsi olivat mukana. Penni meidän kanssa ja Totsi Ylöjärven porukan kanssa, Essi koiran lisäksi. Eli Tepastolla viiletti kolme koiraa. Siitäkin on kuvia olemassa. Ensimmäinen yö teltassa oli Pennin kanssa hieman rauhaton, mutta sitten oppi että teltassa kuuluukin nukkua.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt: 10.7.2010 tahdoimme toisemme Mommilan kirkossa. Olen siis nykyään rouva. :)