No niin, nyt on taas yksi hulvaton Outokumpu jakso takana. Meillä on tosi hyvä porukka ja koimme taas oivalluksia ja onnistumisen riemua. Teimme ensimmäiset merkkisiemennykset ja koko porukka selvisi hienosti. Hyvä me!
Nyt mulla on taas vuorokausirytmi ihan sekaisin, kun on koko viikon kello soittanut aamulla klo 3. Villellä meinaa mennä hermot kun mä rupeen aamulla oleen viimestään kuudelta jo ihan virkee et ei pysty nukkuun pidempään. Ihan ymmärrettävää että kun on se harvinainen aamu et ei tarvi aamulla lähtee aikasin töihin, olis kiva nukua pitkään... Mutta musta on niin vaikeeta keksiä jotain tekemistä, mikä olis hiljasta. Ponit ja lampaat kävin jo ruokkimassa ja leikin koirien kanssa pihalla.
Pihalla sataa lunta. Pakko se on uskoa että talvi tulee. Isä kävi eilen hakemassa heppakopin talvirenkaat. Koppi on siis Mutalassa. Kirsi harjottelee peruuttaan ja kun sais vaan aikaseks kävis suorittaan sen pikku e:n. Että hopi hopi Kirsi. Mä tarviin kohta itsekkin sitä koppia. Joskus täs loppukuusta meiltä lähtee ilmeisesti yks hieho, jos se joka sitä kyseli, päättää sen nyt ostaa. Ja mä oon luvannu sen kuskata kopilla, kun ei mee kamalan kauas. (Kerro Kirsi koska tuut palauttaan sitä koppia, leivon jotain herkkuja)
Noi lampaat on vaan kauheen hauskoja eläimiä. Niitä on kamalan mukava seurata.
Penni opetteli eilen esteitä. Se on ihan fiksu. Ja sillä on niin kamalasti sitä vauhtia. Eilen olin Villen apuna navetalla, kun piti valaa pihattoon uus juomakupin paikka. Mä vahdin et lehmät ei pölli työkaluja ja tunge turpaansa valuun. Penni ei olis millään malttanu olla siinä paikallaan. Mun piti komentaa sitä vähän lujemminkin, kun se olis vaan halunnu juosta ajaan vasikoita pois ruokinta pöydästä. Mutta kun se nyt ei tällä kertaa ollu homman nimi. Lehmien vieminen lypsylle sujuu jo tosi hienosti. Pennillä vaan on monessa kohtaa vielä paaaaljon enemmän vauhtia kuin järkeä. Se ei missään tilanteessa jaksais olla paikallaan. Vaan kyllä se siitä oppii. Mä oon kyllä kauheen tyytyväinen siihen.
Totsi tuli eilen tosiaan kotiin isän mukana. Tällä kertaa Penni ei yrittäny isotella, vaan tunnusti heti olevansa Totsin alapuolella laumassa. Penni makoili omalla paikallaan pukuhuoneessa ja tyytyi katselemaan sieltä, kun Totsi oli meidän jaloissa pöydän alla kahvia juodessamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti